Ihanaa olla Heinolassa. Vaikka en oo vielä ees nähny ketään kavereita, ni äitin kanssa on käyty syömässä Ketussa ja Kanassa (söin yllätys yllätys hunajakanaa, oli hyvääää) ja ollaan katottu telkkaa ja vaan hengattu. Jos vois sanoo niin typerän kuulosesti että täällä sielu lepää, ni sanoisin. Äiti on muuttanu uuteen kämppään ja tää on ihanin kämppä ikinä. Kolme ISOA huonetta ja kiva keittiö, alakerrassa sauna, olkkarissa takka, mulla "oma" huone.. Ja aina siistiä ja nättiä ja rauhallista. Äiti polttaa paljon kynttilöitä ja se tekee ihanan kotoisan ja rauhallisen olon ja täällä tuoksuukin kodille, toisin ku mun nykyisessä kämpässä, jossa haisee lähinnä kissanpissa. Ei onneks enää kauaa, mut en mä muutenkaan sitä kämppää laske kodikseni ollenkaan. Siellä on toisen ihmisen tavarat ja kaikki, ei siinä oo mitään mun omaa. Lasken kodikseni enemmän tän äitin kämpän vaikken oo koskaan täällä asunukaan. Tää on vaan niin hieno, ja tää on sitäpaitsi ihan Heinolan keskustassa! Tori on kahen korttelin päässä. Tää on vanha omakotitalo jossa on neljä erillistä kämppää ja saunassa käydään koko talon voimin (no naiset ja miehet erikseen), ja naapurit on tosi mukavia kuulemma. Tässä on iso piha jossa vilisee oravia. Mäkin oon vaan muutaman kerran käyny täällä ja joka kerta on oravat juoksennellu jatkuvasti pitkin maita ja mantuja. Ne on sitäpaitsi ihan hulluja ja varastavat kaikkea tuolta pihalta. Tänäänkin katottiin kun kaks oravaa jahtaili toisiaan pitkin pihaa ja oli hirmu hauskan näköstä ku ne poukkoili ihan päättömänä paikasta toiseen ja hyppi puissa. Äiti oli kerran vieny pyykit kuivumaan pihalle ni heti oli kurret tullu niihin roikkumaan ja haistelemaan että mitäs nää oikeen on. Meillä on tullu niistä vitsikin, kun aina kun joku tavara on hävinny ni sanotaan että perkaleen oravat ku ovat vieny mun kännykän, tai mikä tavara sit onkaan kyseessä. Mut oravat on ihkuja, en valita yhtään että niitä täällä pyöriskelee.

Äh, mä siivosin eilen Helsingissä ja vein niin hirveen kasan roskapusseja roskiin että oikea keskisormi meni tunnottomaks siitä kantamisesta eikä se tunto oo vieläkään kokonaan palannu. Tuntuu tyhmältä ku sormenpäätä vähän kihelmöi koko ajan ja se ei tunne niin hyvin ku muut sormet. Kertoo varmaan siitä että vois viedä roskat useammin, mutku niissä oli kaiken maailman kissanhiekkapusseja joukossa ja kissanhiekka painaa jonkun tuhat kiloa litralta. Varsinki ku se on käytettyä. Jos mulla ois kissoja ni mä opettasin ne käymään vessanpöntöllä, sen verran toi kissanhiekkarumba alko kyrsiä. Mut en oo ihan heti ottamassa kissoja itelleni vaikka niistä muuten ihan tykkäänki. Ne rajottaa kuitenki elämää aika lailla. Mulla asuu vanhemmat ihan eri puolilla Suomea ja käyn usein niillä kylässä joten ois kauheen hankalaa roudata kissat aina mukana tai hankkia niille joku hoitaja. Parempi vaan oottaa että menee naimisiin ja ostaa sen omakotitalon ja turvallisen perheauton, ja sit voin ottaa elukoita. Ottasin kyllä mieluummin koiria kun kissoja. Ainakin yks kultanen noutaja ja ehkä yks dalmatialainen. Ne sais olla pihalla vapaana koska meillä ois iso aidattu piha. Ja ehkä joki tai järvi siinä lähellä, ei kuitenkaan ihan pihapiirissä ettei tuu vaaratilanteita sit lasten kanssa. Siinä talossa ois sellanen ihana torni jossa ois mun oma kirjasto ja oleskelunurkkaus ja sinne ois lapsilta pääsy kielletty. Äidin oma nurkkaus..... *POKS* Joo, ajatuskupla puhkes, ehkä oon ihan hiljaa vaan tollasista haaveista. Mut saahan niitä olla.