Mä vihaan pieni talo preeriallaa. Katoin sitä viis minuuttia ja heti se niiden koira kuoli ja mä itkin silmäni punasiks. Toi on ihan kamala ohjelma muutenkin. Kaikki on köyhiä ja raataa leipänsä eteen kun viimestä päivää ja kaikki menee persiilleen ja tulee tulvia ja ruttoja ja ne menettää kaiken ja kaikki niiden rakkaat kuolee. Mut silti ne on kilttejä ja anteliaita ja nöyriä ja hyväksyy kaiken mitä tulee vastaan koska sellasta se elämä vaan on, ja sit ne on kiitollisia jostain leivänmurusta ja yhyy. Ei tollaset ohjelmat oo kivoja missä suorastaan sydäntä viiltää kun on niin surullista ja empatialaarit tulvii yli. Siks mä en sitä yleensä katokaan, mut nyt oli jääny kakkonen päälle olympialaisten takia enkä tajunnu vaihtaa kanavaa ennen ku oli jo liian myöhästä.

Olympialaisista vielä sen verran että muhun on nähtävästi iskeny olympiakuume kun laitoin viime yönä herätyksen kello 5.07 että näkisin Hanna-Maria Seppälän välieräuinnin. On sitä ennenki katottu urheilua yömyöhällä, jääkiekkoa ja formuloita lähinnä, mut että jotain uintia!

Huomenna meen iskälle viikoks ja sit tuun ens lauantaiks Juuston (eli siis Jonnan lapsen Juuson) synttäreille ja sunnuntaina onkin Heinolassa Jyrää. Sit hengaan vielä viikon Heinolassa ja koitan pakkailla ja sen sellasta, kunnes viimenen päivä suuntaan kohti Helsinkiä! Sit varmaan tulee kirjotettua enemmän blogiakin kun en tunne sieltä ketään ja en tiiä alkaako työt heti, joten on aikaa istuksia koneella. Semmosta.