Taas mä oon kipee. Olin kipee jo viime viikolla, sit olin pari päivää terve ja nyt oon taas kipee. Ja mistä tietää että oon oikeesti tosi kipee? No siitä että mä rukoilen iltarukouksen jossa mä epätoivosena pyydän etten kuolis nukkuessani. Ihan oikeesti! Kaks mun tuntemaa nuorta ihmistä Heinolasta on kuollu nukkuessaan aivokalvontulehdukseen ja mä oon aina kipeenä ihan varma että mä en herää enää seuraavana aamuna. Sit mä itken lohduttomasti kun mietin miten sanoin joskus äitille että jos mä kuolen nuorena ni mun haudalle pitää tulla semmosia pieniä lintupatsaita.. Byääääh. Olin jo laittanu koneen kiinni mut oli pakko tulla googlettelemaan juttuja, ihan jos vaikka sais mielenrauhan ja pääsis nukkumaan. Aivokalvontulehduksessa silmät on tosi valonherkät ja mulla ei oo, ja sit voi olla sekava olo ja hämärtynyt tajunta (oon mä varmaan aika sekava kun tällästä tänne kirjotan..), päänsärkyä (sitä on mutta se saattaa johtua kaikesta tästä itkemisestä), niskan jäykkyyttä (no ei sitä oikeestaan oo normaalia kipeysjäykkyyttä enempää) ja pieniä verenpurkaumia iholla (peilin edessä vietetyn viistoistaminuuttisen perusteella niitä ei löytyny). Mut voihan se tietty olla jotain muuta vakavaa... Äh, miksen mä voi olla vähemmän dramaattinen ja luulosairas ihminen! Enivei, toivotaan että herään huomenna paremmilla fiiliksillä (mutta älkää säikähtäkö jos en kirjota vähään aikaan tänne mitään, se on vaan normaalia. Kyllä varmasti joku mun kaveri tulee kommentoimaan tänne jos mä kuolen =P ).