Oho ehtikin jo vierähtää yli kuukausi viime kirjotuksesta. Joskus käy niin. Jotenkaan ei vaan oo jaksanu kirjottaa, ja monesti tuntuu käyneen niin, että asiaa kyllä olis mutta ei jaksa jäsennellä aivojaan kirjakielellä kirjoittamis-moodiin. Piti siis valita kirjottaako tälleen moukkamaisen puhekielisesti tai sitten ei ollenkaan. Kuten huomaatte, valitsin ensimmäisen. On niin paljon sujuvampaa kirjottaa asiat just niin kun ne mieleen tulee eikä siinä matkan varrella muunnella niitä johonkin muka parempaan muotoon. Tää on varmaan jonkinlainen paluu juurille, koska vanhaa blogiahan mä kirjotin puhekielellä. Mutta nyt asiaan.

On kulunu niin hirmusesti aikaa siitä kun viimeksi kirjotin, että en tiiä edes mistä alottasin. Ensinnäkin: oon Suomessa! Päätin lähteä kotiin hieman aikasemmin kun oli alunperin tarkotus (erinäisistä syistä, lähinnä siks että pitää alottaa opiskelut mielellään ennen kun täyttää 50 ja nyt tuntu hyvältä saumalta) ja suunnitelmana oli tulla toukokuussa, jotta pääsisin toukokuun alussa oleviin pääsykokeisiin. Siihen tuli kuitenki muitakin tekijöitä matkaan (ei mun taholta) ja lopulta tulin maaliskuun puolivälissä. Oonhan mä siis jo muutaman viikon ehtiny Suomen kamaraa kuluttaa. Ja ah, on tää vaan ihana maa. Vaikka huomaa olevansa Suomessa kun jenkkilässä kaikki oli niin yltiöystävällisiä ja palvelu pelas joka ikisessä paikassa, ni täällä kun menin bussiin pysäkiltä ja pyysin ystävällisesti kuskilta että voisko mun laukun laittaa sinne "ruumaan" ni kuski katto mua hirmu pitkään ja näytti just siltä että voi v***u pitääks mun nyt nousta tästä jonkun idiootin laukkuja laittelee. Sit se huokas syvään ja kävi avaamassa sen luukun ja painu takas sisään. Oli vähän tyhmä olo siinä ite nostella laukkuaan sinne kaikkien muiden laukkujen päälle ja paiskoa se luukku kiinni. Mun mielestä se kuuluu kuskin toimenkuvaan. Muuten on ollu tosi kivaa olla KOTONA. Majailin ensin äitillä, kunnes sillä meni hermo muhun ja mun hirveeseen tavararöykkiöön ja se ilmas erittäin selvästi että se haluu mut pois sieltä. Nyt oon siis iskällä. Sain tosin jo oman kämpän, kirjotin vuokrasopimuksen maanantaina ja kuun alusta eli tiistaista lähtien kämppä on ollu mun. Piti silti tulla iskälle käymään koska ensinnäkin en oo nähny iskää moneen kuukauteen ja toisekseen kaikki mun tavarat on täällä.

Oli iiiiiihanaa nähdä Minttu ja Ansku (ja tietty iskäkin, heh). Minttu ei aluks tuntunu muistavan mua, se vaan vähän heilutti mulle häntää ja meni sit nuuskimaan ja vouhkaamaan naapurin miehen luo. Mutta mä vouhkasin ja rapsuttelin ja ketmusin ja kiehnäsin Mintun ympärillä niin paljon että lopulta se tais tajuta kuka oon ja alko ulvomaan ja yritti syödä mun naaman. Nyt se nukkuu mun vieressä ja kaikki on niin kuin ennenkin.

Suomessa olon paras puoli on tietysti se kun on päässy hengaamaan kavereiden kanssa. Maailman parasta kun voi puhua suomea ja kun on rakkaat vanhat hyvät kaverit seurassa. Riina ja Jukka tuli armollisesti hakemaan mut lentokentältä (porkkanana saattoi olla se että diilasin niille juttuja jenkeistä) ja olipa ehkä paras tervetulokomitea ikinä, Riina puhalsi serpentiinit ja kaikki! Kavereita, jee! Oli hämmentävää huomata että meinas olla välillä hankalaa sopeutua Suomi-persoonallisuuteensa, kun jotenkin englantia puhuessa se persoonallisuuskin vähän muuttuu. Englanniksi mä oon vähän tylsä ja hyvin paljon vähemmän vitsikäs kun suomeksi. Ei vaan osaa sitä pieruhuumoria vieraalla kielellä niin nokkelasti kun suomeksi. Muutenkin suomea puhuessa tuntuu jotenkin antavan itestään paljon enemmän (oonkohan jo puhunu tästä joskus.. Sori jos toistan itteäni) ja jenkeissäkin huomas että jos joku vaikka pyysi puhumaan suomea näytiks ni ei se niin vaan onnistunu. Melkein hävetti sanoa mitään suomeksi, se tuntu vähän siltä kun ois joutunu yhtäkkiä riisumaan kaikki vaatteensa ihmisten edessä. En tiedä mistä se johtuu mutta näin vaan oli. Siksi Suomessa sit aluks tuntu vähän siltä kun ois alasti liikenteessä, kunnes tajus että onhan täällä kaikki muutkin alasti ja pikkuhiljaa luiskahti siihen omaan itseensä taas ja kaikki palaset oli kohdallaan.

(Hihhih Minttu maiskuttaa suutaan unissaan. Ja varpaat heiluu. Näkee varmaan unta jossa juoksee Hillan ja Dizzyn kanssa jossain suurilla.. öö.. jossain missä koirat juoksee.)

Jetlag oli ekan viikon jotain ihan kamalaa. Nukuin ekana yönä(/päivänä) 16 tuntia ja tokana 2. Siitä sit meni kivasti joka toinen yö liian pitkillä (12-16h) ja joka toinen liian lyhyillä (2-4h) unilla. Asiaa ei yhtään auttanut se, että heti ekana perjantaina oli tiedossa Suuret Juomingit. Mentiin Katin ja Riinan kanssa Lahteen Riinan veljen kämppään alottelemaan iltaa. Ohjelmassa oli juomista, vähän syömistä (Riina oli tehny jotain hyviä sarvia), kuperkeikkakisa kerrostalon käytävässä (joka siis keksittiin siinä ihan ex-tempore, mutta joka nosti heti illan legendaarisuuskerrointa muutaman pykälän. Ja mä voitin, jee!), yleistä häröilyä ja soittelua Jennille jolla oli keikka läheisessä Nightlifessa ja jonka piti yrittää laittaa Kati ja Riina listalle ettei tarviis maksaa hervottomia summia siitä että pääsee kattomaan kun kaverit soittaa mättöä. Mun läsnäolosta Jenni ei tiennyt koska sen piti olla jonkinasteinen yllätys. En kertonu oikeestaan kenellekään että tuun Suomeen, koska itekin sain sen tietää suunnilleen kahen viikon varotusajalla ja oli niin hykerryttävän mukava ajatus yllättää kavereita ilmestymällä niiden eteen varoittamatta. No tytöt pääsi listalle ja jouduttiin siis maksamaan vaan mut sisään. Heti ekana nähtiin Lars, joka tarjos mulle mahtavan tervetuliaisdrinkin. Siinä oli semmonen tulisuihkujuttu! Kiiitti Lars, se oli hienoa, tunsin itteni valtavan tervetulleeksi. Katottiin siinä sitten Gloria Mortin keikka, jonka aikana Kati saatto ittensä aika neitseelliseen humalatilaan. Ite hörpin vaan vähäsen siideriä koska keikan jälkeen oli tarkotuksena mennä takasin kämpille ja mulla oli siellä siiderivarannot odottamassa. Keikasta en osaa sanoa oikeen mitään, ei ole se musiikkityyli kovin lähellä sydäntä, mutta kiva oli nähdä niitä bändin tyyppejä pitkästä aikaa. Jos mä Glortsun keikoilla käyn ni kyllä se johtuu ihan täysin niistä ihmisistä eikä siitä musiikista, mutta kyllä ne silti hyvin soittaa. =) Keikan jälkeen siis palasimme Riinan veljen residenssiin Lars mukanamme. Myöhemmin Jennikin tuli paikalle muutaman vahvistuksen kanssa ja ilta jatkui kunnes huomattiin että jos halutaan vielä ehtiä Heinolaan menevään bussiin niin oli lähdettävä NYT. Juostiin siis bussiin ja Heinolaan päästyämme hengattiin bussipysäkillä kunnes Jenni tuli ja heitti erittäin huonovointisen Katin kotiinsa ja mut ja Riinan meille kehittelemään loppuillan ohjelmaa. Napattiin matkan varrella Riinan porukoilta Stiga ja toteutettiin kahdestaan meidän suureellinen talviolympialais-suunnitelma joka oli jo monta viikkoa muhinut ja odottanut toteutumistaan. Ongelmana meinasi olla hyvien Stiga-mäkien puuttuminen ja se, että kello oli noin viisi aamulla. Suu jäätyi ja puhe oli mongerrusta (siis sehän johtui vain ja ainoastaan kylmyydestä, ei esim. siitä että siinä vaiheessa oli kumottu aika monia siideripullollisia..), mutta laskettiin joka tapauksessa nousevan auringon kajossa muutama mäki. Saatiin todistusaineistoakin videokameralla. Kuuden maissa mentiin nukkumaan ja seuraava päivä meni hyvin pitkälti nukkuessa.

Nyt en jaksa enää kirjottaa, saas nähdä jos huomenna sais pykättyä ulos lisää tekstiä. Blogin taso laski heti dramaattisesti kun päätin ottaa tän vanhan höpötyslinjan käyttöön, mutta mieluummin luen ite joskus tulevaisuudessa muisteloita tekemisistäni vaikka ne oiskin paskasti kirjotettu, kun että muistissa ei oiskaan mitään.

Vielä pitää kirjottaa ainakin Vääksyn reissusta ja mun kämppä- ja opiskeluasioista (ihan vaan muistutuksena itelleni että huomenna en oo sormi suussa että mitähän mun pitikään kirjottaa).

Ainiin ja tuolla jossain kohtaa mainitusta kuperkeikkakisasta on myöskin videomateriaalia, se löytyy Katin blogista mutta koska tyhmä Diaryland ei ole keksinyt merkintäkohtaista linkitystä ja olisi turhan vaikeaa etsiskellä se video sieltä kaiken höpinän seasta, laitan tähän suoran linkin siihen videoon. Se on kai noin 25 megan kokoinen. Sano Kati jos en saa laittaa sitä linkkiä tähän ni poistan sen sit. =)
Eli siis TÄÄLLÄ SE ON. Videossa esiintyvät henkilöt ovat siis minä itse (se blondi), Kati (se toinen) ja Riina (kuvaaja/haastattelija/kommentaattori). Eipä sitten muuta tänään.