Tänään oli kunnon amerikkalainen Super Bowl-päivä, mutta ensin kerron eilisestä.

Perjantain elokuvareissu aiheutti minussa leffabuumin ja päätin sitten lauantain kunniaksi käydä katsomassa kaksi elokuvaa. Valintaprosessi oli pitkällinen, mutta lopulta piti valita Atonementin (romanttista draamaa), Mad Moneyn (komediallista draamaa) ja Over her dead bodyn (hömppärakkauskomediaa) väliltä. Päätin katsoa Atonementin ja Mad Moneyn. Värjäsin pikapikaa tukan ennen lähtöä, kun löysin perjantain tuhlailureissulla hiusväritarjouksen jota en voinut ohittaa (kaksi purkkia kahdeksan dollaria) ja painelin kiireesti matkaan. Kun pääsin teatteriin, olin hieman myöhässä ja viime hetkellä päätinkin katsoa ensiksi Over her dead bodyn. Onneksi päätin, leffa oli oikein viihdyttävä hömppäpläjäys. Sen katsottuani suuntasin kohti Mad Money:a, johon olin ostanut myös lipun. Leffa alkoi kummallisesti ja ensimmäisistä minuuteista asti minua vaivasi ajatus että olisi sittenkin pitänyt mennä Atonementiin. Vartin verran leffaa katsottuani totesin että eih, nyt riittää, en aio tylsistyä sen parissa paria tuntia! Marssin ulos salista, etsin salin jossa esitettiin Atonementia ja kävelin sisään. Jälleen kerran hyvä valinta, vaikka leffan alku laahustikin aika hitaanlaisesti (voitti se silti Mad moneyn). Sen parituntisen itkuparaatin (ja onnettoman lopun) jälkeen sitten ajelin meikit poskilla taas kotiin musiikit pauhaten. Matkan varrella bongasin jonkun random pikaruokalan 24h drive thrun ja aiheutin suurta repeilyä itseni keskuudessa tilaamalla ruuat vahingossa lavealla brittiaksentilla, jota leffassa siis oli puhuttu. Khihhih. Kotona olin reilusti puolenyön jälkeen, mutta nukkumaan en tietenkään osannut mennä ennen kuin oli aivan liian myöhäistä.

Aamulla siis väsytti kovasti, mutta ei auttanut itku markkinoilla, ylös piti vääntäytyä yhdeksän maissa sillä ohjelmistossa oli aupair-tapaaminen. Etsin netistä ajo-ohjeet ja hurautin paikalle kertaakaan eksymättä (huraa!), enkä edes ollut kuin muutaman minuutin myöhässä. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä muiden auppareiden kanssa jutustellen ja läppää heittäen. Olimme aluevalvojan kotona ja tarjolla oli ruhtinaallinen usean ruokalajin brunch (tajusin vasta tällä viikolla että "brunch"-sana on breakfastin ja lunchin risteytys! Ahaa-elämys tapahtui kun lapset söivät eräänä päivänä "linner"iä, lunchin ja dinnerin risteytystä ja aloin oikein miettiä asiaa..). Oma syöntini keskeytyi pitkäksi aikaa kun ikkunan taakse ilmestyi maailman suloisin orava! Se heilutti hassusti häntää ja kurkki meitä kiinnostuneena. Ryntäsin parvekkeelle ja yritin syöttää sille mustikkapiirakkaa, mutta ei se sitten innostunut ajatuksesta, hyppi vain häntä vispaten karkuun. Oravailun, syönnin ja "virallisen" keskusteluosuuden jälkeen heitin muutaman muun aupparin Beavertoniin shoppailemaan ja itse suuntasin Washingtonin puolelle R:n luo Super Bowlia katsomaan. Matkan varrella piti tietysti käydä ostamassa Super Bowl-mässyt ja jotta päivä olisi mahdollisimman amerikkalainen, ostin vielä Us weeklyn mainoskatkolukemiseksi. =)
R kannusti Patriotseja joten yhdyin kannustukseen, sillä minulle oli periaatteessa aivan sama kumpi joukkue voittaa. Olin sitäpaitsi jopa kuullut yhden Patriotsin pelaajan nimen (Tom Brady) aiemmin! Tietysti he sitten menivät häviämään, mutta loppuvaiheessa jännitin jo ihan oikeasti heidän puolestaan. Valiaikashow oli surkea (siis mikä/kuka ihmeen Tom Petty & the Heartbreakers??), mutta osa mainoksista oli oikein mainioita. Etukäteen hehkutettu Justin Timberlaken Pepsimainos oli ihan hauska (hihhih, se postilaatikkokohta varsinkin), mutta paras oli jonkun autonrengasfirman mainos jossa orava oli jäädä auton alle ja näytettiin joukko eläimiä huutamassa kauhusta (what a surprise, Suskiin iskee parhaiten eläinmainos..). Suuren osan peliajasta käytin pelaajien peppujen tuijottamiseen ja analysoimme asiaa kovasti R:n kanssa. Siis ihan oikeasti, heillä on pakko olla jotkut peppupehmusteet, ei kaikilla pelaajilla voi olla niin muhkean täydellisen pyöreät perseet! =D Hidastuksissa ne kannikat vielä pomppivat mukavan hypnoottisesti..

Pelin aikana tuli mainoksia että pitää varoa pelinjälkeisiä juoppokuskeja ja hulluja jalkapallofaneja kotiin ajaessaan, ja hieman kyllä jännitti ajella ruuhkaisilla moottoriteillä. Selvisin kuitenkin yhtenä kappaleena ja nappasinpa vielä Subwaylta iltapalaa. Keskeytin Amerikkapäivän kuuntelemalla koko kotimatkan Kaija Koota. R:ltä meille ajaa vajaat 45 minuuttia, joten ehti siinä päivän Suomiannoskin täyttyä. Ja aina yhtä ihanaa päästä höpöttämään suomea R:n kanssa. Aupparitapaamisissa on english only-politiikka ja muutenkin on tullut tavaksi puhua englantia R:n kanssa kohteliaisuussyistä jos paikalla on muita auppareita.

Pitää vielä mainita erikseen miten ylpeä olen itsestäni: ajelin päivän mittaan useaan otteeseen paikasta toiseen ilman GPS:ää enkä eksynyt kertaakaan! Ah, vihdoinkin olen oppinut ajamaan täällä. Jos eksyn, etsin vain tienviittoja lähimpään tuttuun paikkaan (kuten eläintarhaan tai ostoskeskukseen) ja olen jälleen tukevasti kartalla. Suomeen palatessa tulee olemaan vaikea muistaa että punaisista valoista ei saakaan kääntyä pysähtymättä oikealle, ja että Suomessa väistetään oikealta tulevaa, eikä sitä joka ehtii risteykseen ensiksi.

Oli minulla vielä paljon juttuja joita piti kertoa, mutta pääsivät unohtumaan. Katson Greyn anatomian ykköskauden päätösjakson ja Lostin neloskauden aloituksen ja sitten ehkä päästän itseni nukkumaan. Huomenna kello soi jälleen armottomasti 6:30, huoooh. Täytyy toivoa että tällä viikolla ei sada lunta, sillä se tarkoittaa koulujen sulkemista ja sitä että lapset ovat kontollani aamusta iltaan. Viime viikko oli ihan tarpeeksi kiitos vain.