Olen tänään lueskellut vanhoja blogimerkintöjä (siis Diarylandin blogista) ja löysin kaikkia juttuja, joita en todellakaan muistanut kirjoittaneeni. Ennen kirjoitin näemmä paljon vapaammin ja paljon henkilökohtaisemmista asioista. Nyt kun olen alkanut tosiaan tajuta, että kuka tahansa syvästi uskonnollinen sukulainen tai kaukainen moikkaustuttu saattaa tämän blogin löytää, olen jättänyt ne "pahimmat" eli siis kaikkein henkilökohtaisimmat asiat vähemmälle. Toisaalta se on aika tyhmää, koska niin kuin aina sanon, kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni, että muistaisin vuosien päästä mitä olen milloinkin tehnyt ja ajatellut. Jostain syystä omaa päiväkirjaa, siis sellaista salaista TOP SECRET päiväkirjaa jonka näkee vain ja ainoastaan minä itse, ei vain tule koskaan kirjoitettua. Muutaman kerran vuodessa yritän aloittaa sellaisen, mutta saan kirjoitettua ehkä yhden tai kaksi merkintää ja siihen se sitten jääkin. Ehkä olen myös turhan epäilevä ja pelkään että ne kirjoitukset joutuisivat vääriin käsiin, koska on tunnettu fakta, että niin vain tapahtuu salaisille, nolostuttaville tai liian henkilökohtaisille asiakirjoille.

Ihanaa että huomenna on perjantai. Olen nukkunut liian vähän tällä viikolla, ja se alkaa tuntua nahoissa. Tänään aamulla nukahdin muutaman kerran koneen ääreen, vaikka musa pauhasi kuulokkeissa ihan kiitettävällä volyymillä. Sen jälkeen otinkin muutaman tunnin torkut. Parhaat torkut pitkään aikaan, sanoisin. Näin paljon unia ja oli pehmeää ja lämmintä ja mukavaa. Viikonloppuna aion laiskotella oikein olan takaa. Hostperhe lähtee lauantaina beach houselle, ja minä jään talovahdiksi. Ihan omasta tahdostani siis. Muuten olisin voinut lähteä itsekin biitsille, mutta sunnuntaina menen katsomaan Evanescencea saksalaisen aupparin Danin kanssa, ja biitsiporukka kotiutuu vasta maanantaina. Lauantaiksi suunnittelin baarireissua Franzin kanssa (joka siis on myös auppari ja myöskin saksalainen), mutta saa nyt nähdä miten sen kanssa käy koska meillä ei kummallakaan ole autoa käytettävissä. Täältä ei pääse keskustaan muulla kuin autolla ja taksikin olisi aivan liian kallis. Olen tosin siinä määrin alkoholintarpeessa, että rahalla ei ole niin väliä kunhan pääsisin yhdeksi illaksi pitämään hauskaa ihmisten ja drinkkien keskuuteen. Lähes kolmen kuukauden juomattomuusputki alkaa pikku hiljaa kyrsiä. Minkäs sitä vanha baarisieppo itselleen voi. Lopun viikonlopun makaan sängyssä läppäri sylissä tai vaihtoehtoisesti telkkarin edessä, mutta kuitenkin näköetäisyydellä läppäristä. Olemme erottamattomat. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.