Jaahas, nyt onkin jäänyt kertomatta kaikenlaista, pitää koittaa jos muistan mitä olen tehnyt viimeisen parin viikon aikana. Aika kuluu täällä jotenkin hyvin oudosti. Toisaalta tuntuu että aika kuluu hirveän nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että esim. viime viikonlopusta on ainakin kuukausi. Yritän nyt joka tapauksessa hieman päivittää tilannetta.

Taisi olla viime viikonloppu kun perjantaina pääsin vihdoin maistelemaan hieman vettä vahvempaa. Menimme saksalaisen Katin kanssa johonkin bileisiin ja ostin sikspäkin nannaa mansikka-Bacardia. Ensin eksyimme johonkin vähintäänkin epäilyttävään paikkaan. Kun kävelimme ovesta sisään, ensimmäinen näky oli olohuoneessa beatboxaava tummaihoinen ihminen. Muut olivat kokoontuneet ympärille ja päästelivät hyväksyviä mutinoita ja nyökkäilivät toisilleen tyytyväisinä. Itse katsoin harrasta toimitusta varsin huvittuneena ja mietin ovatko he nyt ihan tosissaan. Ilmeisesti olivat. Kun show vihdoin oli ohi noin kymmenen minuutin päästä (huoh), seurasi raikuvat aplodit ja beatboxtummaihoinen poistui viehkeästi takavasemmalle. Istuskelimme sitten kyseisessä paikassa hetkisen, join yhden oluen ja sitten vaihdoimme bileitä.

Toisissa bileissä oli ihan kivasti porukkaa. Valitettavasti joukkoon kuului myös noin kymmenen senttiä liian lyhyeeseen hameeseen pukeutunut venäläissyntyinen tyttö, joka piti huolen siitä, että JOKAINEN paikallaolija saa tietää miten koko hänen perheensä on erittäin vaikuttavassa asemassa Venäjän mafiassa. Kuulimme myöskin moneen otteeseen miten hän saa 21-vuotissynttäreilleen limusiinin isukilta ja miten se hänen päällään sillä hetkellä ollut hame on PISIN hame mitä hänellä on. Seurasimme suurella mielenkiinnolla kun hän esitteli miten siitäkin hameesta voi MELKEIN nähdä pyllyn. Illan mittaan hän alkoi puhua vahvalla venäläisaksentilla, joka kuulemma tuli ihan väkisin esiin kun paikalla kerran on muitakin ulkomaalaisia. Jälkeenpäin sain kuulla, että hän ei oikeasti edes osaa puhua venäjää, ja että hän on asunut koko ikänsä jenkeissä. Hah! Ainiin, ja kun erehdyin kohteliaasti sanomaan että Venäjähän on ihan Suomen vieressä ja että olisi ihan kiva joskus sielläkin käydä, hän dramaattisesti kertoi ettei todellakaan kannata matkustaa Venäjälle, siellä nimittäin kaikki ulkomaalaiset ammutaan! Hänen perheensä myös kuulemma tappaa kaikki pojat joiden kanssa hän on lähemmässä kanssakäymisessa ja hänellä on lupa deittailla vain muiden mafiaperheiden lapsia. Huhhuh, jollain ei taida olla ihan kaikki kotona. Hän onneksi poistui paikalta varsin aikaisessa vaiheessa, jonka jälkeen bileiden pääteemana oli venäläistytön haukkuminen. Minulle jäi hieman epäselväksi miksi se tyttö ylipäätään oli siellä, sillä kaikki tuntuivat vihaavan häntä. No, loppubileet istuin erinäisillä sohvilla, rupattelin niitä näitä jenkkinuorten kanssa, join, pelasin beer pongia (blah, tylsä peli jossa heitellään pingispalloja vesimukeihin. Olin siinä surkean huono) ja sitten pitikin jo lähteä kotiin. Kati ei juonut koska oli autolla ja hän heitti minut kotiin siinä kahden maissa yöllä. Isäntäperheeni oli beach housella viikonlopun joten minulla oli koko talo käytössäni. Oli kiva päästä ihmisten ilmoille ja vähän maistelemaan juominkeja.

Lauantaina nukuin makoisan pitkään, vaikka minua houkuteltiin pariltakin taholta shoppailemaan ja luistelemaan Lloyd Centeriin. Oli hieman hutera olo, joten jätin menemättä. Olin luvannut mennä taas illalla Katin kanssa jonnekin, joten laitoin itseni valmiiksi ja yhdeksän maissa Kati tuli hakemaan minut. Menimme samaan paikkaan kun edellisenäkin iltana, mutta minulla ei ollut juomista ja vaikka Kati oli vakuutellut että on siellä paikan päällä jotain tarjolla, olin kuivin suin koko illan. Katin oli tarkoitus jäädä sinne yöksi (jotta hän voisi myös juoda vähän), joka tarkoitti että minunkin olisi pitänyt. Bileet olivat kuitenkin sen verran kuivat, että ONNEKSI Katillekaan ei sitten maistunut ja hän heitti minut yöllä kotiin. Olin istunut tylsistyneenä koko illan katsellen muiden innotonta juomista, päätä särki vallan mahdottomasti edellisen illan jäljiltä ja kaikki vaatteet haisivat niin hirveän tupakalle että ällötti. Olin siis riemusta soikea kun pääsin kotiin nukkumaan.

Sunnuntaina nukuin jälleen pitkään ja lööbin koko päivän sängyssä läppärin kanssa. Illalla Dani tuli hakemaan minut ja suuntasimme Evanescencen keikalle Rose Garden Arenalle. Lämppärinä oli joku hirveän kamala Julien-K ja aika yllättävän hyvä Sick Puppies. Sick Puppies soitti aivan loistavan coverin Destiny's Childin "Say my name"-biisistä, ja muutenkin meno oli kovaa. Mutta tietysti Evanescence oli illan parasta antia. On se Amy Lee sitten uskomattoman hyvä laulaja. Livenä se tuntuu jotenkin vielä hienommalta kuin levyllä. En ollut kuunnellut juurikaan bändin uudempaa tuotantoa, joten monet biisit kuulin keikalla ensimmäistä kertaa. Joukossa oli kuitenkin onneksi vanhempiakin biisejä. "My immortal" oli juuri niin ihana kuin kuvittelinkin sen livenä olevan, ja oli hienoa kun areenallinen ihmisiä lauloi mukana koko biisin ajan. Ahh. Kotiintulon kanssa oli sählinkiä kun alunperin Danin hostvanhempien piti hakea meidät, mutta sitten kävi ilmi, että keikka loppuu myöhemmin kuin he olivat kuvitelleet ja olisimme joutuneet lähtemään kesken pois. Ehei, minähän en aikonut lähteä kesken vaikka se olisi tarkoittanut että joutuisin ottamaan taksin (joka on muuten pirun kallista). Soitin sitten aika kiusallisen puhelun omalle hostäidilleni ja kysyin olisiko mahdollista että hän hakisi meidät keikan jälkeen. No, hän oli onneksi pelastava enkeli ja tuli meidät hakemaan vaikka kello läheni keikan päätyttyä puoltayötä. Keikasta jäi hyvä fiilis (vaikka oli Nightwish parempi) ja teki mieli heti tilata liput johonkin toiselle keikalle. Joulukuussa täällä olisi Tori Amos, mutta en tiedä viitsinkö yksin sinne mennä kun muut tytöt tuskin ovat kovin kiinnostuneita.

Hmm, mitäs sitten... Lapsilla oli koko viime viikko vapaata koulusta kiitospäivän takia, ja oli aika hektinen viikko. Maantaina kävimme leffassa (katsoimme Mr. Magorium's wonder emporiumin), tiistaina uimassa (minä istuin altaan reunalla vahtaamassa toisella silmällä lapsia ja toisella kuolattavan hyvännäköisiä uimavalvojapoikia), keskiviikkona hammaslääkärissä ja eläintarhassa (jääkarhu oli ihana ja valtava!!!), torstaina oli kiitospäivä ja perjantaina kävimme taas elokuvissa (leffana Enchanted). Molemmat leffat olivat oikein mainioita minun makuuni. Ja pitää tässä piakkoin ostaa uimapuku että pääsen itsekin pulikoimaan kun seuraavan kerran uimahalliin eksymme. Thanksgiving ei ollut mitenkään erikoinen, hostäiti kävi ostamassa kaupasta valmiin ruuan, joka sitten vain lämmitettiin ja hotkaistiin napaan. Paikalle tuli muutamaksi tunniksi hostäidin isä ja tämän vaimo, mutta muuten olimme perheen kesken. Hostisä oli töissä. Ei yhtään sellainen juhla kuin olin odottanut, mutta se johtui pitkälti vanhempien työkiireistä. Ainiin hih, Enhcantedin jälkeen ehdotin lapsille että leikkisimme prinsessoja ja 6veelle se sopi mainiosti, mutta 7vee halusi mieluummin leikkiä sitä koiraa joka leffassa pissasi prinssin kengälle. =) Niin myös tapahtui; minä olin prinsessa nimeltä Chrystal, 6vee oli prinsessa nimeltä Giselle (niinkuin leffassa oli ollut) ja 7vee oli pissaava koira nimeltä Enchanted.

Tämän viikonlopun olenkin sitten vain lojunut omassa huoneessani ja lueskellut, pelaillut ja mesetellyt ahkerasti. Varmaan nuo vähän ihmettelevät kun en tee mitään, mutta oli sen verran kiireinen viikko että haluan vain ottaa iisisti ja olla omassa rauhassa. Ostin tiistaina dvd-boxillisen Tähtiporttia (sarjan kaikki kaudet sisältävän collector's editionin... *köh*) ja sitä olen myös tässä katsellut. DS:lle ilmestyi uusi Final Fantasy, jonka myös ostaa paukautin ja on sitäkin tullut tunti poikineen pelattua. Ensivaikutelma pelistä muutaman kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen oli aika kielteinen, mutta nyt se jo vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Eipä tässä sitten muuta. Katson seuraavaksi Heroesin uusimman jakson, jota minulla ei ole koko viikolla ollut aikaa katsoa ja joku oli sitten poistanut sen Tivosta, joten piti ladata se koneelle. Huomenna tuleekin taas uusi jakso (joko se on toiseksi viimeinen tällä kaudella..? Tyhmät käsikirjoittajat kun lakkoilevat ja pilaavat televisionkatsojien elämän!) ja tällä kertaa minulla on jopa aikaa se katsoa kun lapset palaavat normaaliin arkeen.