Noniin Portlandissa ollaan! Kaikki on hyvin ja kivaa ja jee, vaikka olenkin väsynyt. Kerron nyt vain pikakuulumiset ja sitten joku toinen päivä koko tarinan Suomesta tähän päivään. Perhe on mukava, lapset ovat mukavia ja vaikken ole Portlandiin ehtinyt juuri tutustua, paikkakin vaikuttaa mukavalta. Olimme muutaman päivän perheen beach housella ja eilen tulimme takaisin Portlandiin. Ajoimme perheen isän kanssa matkan beach houselle (n. 1,5 h) avoautossa katto alhaalla, mistä johtuen olen nyt sekä paleltunut ja flunssassa, että palanut ja herkkäihoinen. Mahtava yhdistelmä! Ehkä juuri flunssan takia olen illalla rättiväsynyt jo yhdeksän aikoihin (kello on siis täällä nyt 21:14 ja suomessa 07:14) ja siksi kirjoitan nyt vain tämän pikamerkinnän. Huomenna alkavat lasten koulut ja ah sitä onnea kun ei tarvitse viihdyttää heitä koko pitkää päivää! Vihdoinkin vähän omaa aikaa muulloinkin kun iltayhdeksän jälkeen. Olisi kiva päästä shoppailemaan ja tutustumaan vähän kaupunkiin, mutta en usko että se onnistuu vielä huomenna. Meillä taitaa olla jokin aupair-tapaaminen kolmen muun uuden aupairin ja community counselorin kanssa. Tapasin ne muut uudet aupairit jo New Yorkin perehdytyskurssilla (josta lisää joskus muulloin), mutta ei tullut sitten sen kummempia suhteita heihin luotua. Lähinnä siksi että kaksi heistä oli ranskalaisia ja he juttelivat vain toistensa kanssa, ja yksi oli saksalainen, joka hengasi vain muiden saksalaisten kanssa. Minä sen sijaan hengasin kahden brasilialaisen, kahden japanilaisen ja yhden suomalaisen kanssa. Mukavia tyyppejä kaikki.

Mutta tosiaan, nyt taidan painua unten maille. Yritän houkutella perheen kissan (jonka nimi on Furlow) huoneeseeni, koska ah, siinä vasta ihana kissa! Juuri sellainen jonka minäkin haluaisin; leikkisä, nätti, PEHMEÄ, tykkää haleista ja paijailuista, ei pure tai raavi juuri koskaan ja tykkää nukkua ihmisten vieressä. Äsken se nukkui hirmu söpösti sängylläni (joka on btw iso ja ihana), mutta ponkaisi sitten ylös ja piti hirveää mekkalaa ovella haluten ulos.

Nukkumaan. -->