Pakko vielä kertoa pikku ilta-anekdootti: menin möläyttämään tuossa iltaruualla, että minulle pitäisi keksiä joku lempinimi, koska Susanna on aika pitkä ja en muutenkaan oikein pidä sen amerikkalaisesta lausumistavasta. Host-maman siskon mies sitten päätti, että olen tästä lähtien Bob! Se on lyhyt ja ytimekäs ja helppo muistaa. Kaikki nauroivat jutulle, mutta se unohtui siinä muun huulenheiton tuoksinassa (siis ainakin minä unohdin sen), kunnes äsken toivotin kaikille hyvää yötä, johon he vastasivat melkein kuorossa: "Good night Bob!" Olen siis tästä lähtien Bob. Nice.

Nyt hyvää yötä Suomeen! (Kuulen sieluni korvin suomalaisen sekakuoron huutavan "hyvää yötä Bob.")