Äh, sori kun en ole kirjoitellut tänne, ei vaan ole oikein jaksanut. Silloin kun on aikaa olla koneella niin on kaikkea muuta muka tärkeämpää tekemistä kuin kirjoitella blogiin. Yritän nyt siis kertoa vähän kuulumisia. Kaikki on Portlandissa mennyt ihan kivasti, vaikka kiireistä välillä onkin. En ole kauheasti päässyt tutustumaan kaupunkiin tai oikeastaan juuri mihinkään muuhunkaan kuin tähän ihan lähiympäristöön. Vanhemmilla ei ole aikaa viedä minua minnekään ja täällä on niin hirmu mutkaista ja sokkeloista etten osaa ilman gps:ää ajaa mihinkään. Gps on sitten vain yhdessä autossa, joka on harvoin minun käytettävissäni. Lasten kanssa olen käynyt eläintarhassa (joka ei suoraan sanoen ollut mitään verrattuna Korkeasaareen, vaikka vähän eri eläimiä siellä olikin) ja luistelemassa eräässä kauppakeskuksessa. Eläintarha olisi ollut ihan kiva ellei nuorempi lapsista (jota sanottakoon tästä lähtien 6veeksi) olisi saanut jotain ihme kohtausta parkkipaikalla, että hän haluaa ottaa kaikki tavarat autosta mukaan. Sitä samaa valitusta se oli sitten koko zoo-kierros (kun hirveän taistelun jälkeen sinne vihdoin päästiin). Luistelu olisi myös ollut ihan kiva, mutta se jää oli niin uskomattoman huonossa kunnossa, epätasainen ja railoinen, etten edes minä ollut pysyä pystyssä, saati sitten lapset. Vanhempi lapsista (tästä lähtien 7vee) meni sentään itsekseen eteenpäin reunoja myöten ja välillä pehvalleen muksahdellen, mutta 6veetä piti viedä koko ajan kädestä pitäen. Lasten takiahan siellä toki oltiin, mutta olisi ollut kiva vähän itsekin päästä pitkästä aikaa nauttimaan luistelusta. Ehkä sitten joskus...

Shoppailemassa olen käynyt muutaman kerran. Ensimmäisella kerralla perheen entisen aupairin kanssa (joka oli täällä vajaa pari viikkoa kanssani yhtä aikaa) Lloyd Center-nimisessä kauppakeskuksessa (jossa muuten se luistinratakin oli) ja eilen perheen äidin kanssa jossain paikassa jonka nimeä en muista, mutta johon aion palata hyvin useasti tämän vuoden aikana, mielellään yksin. Shoppailu on yksin kivempaa, saa olla itse valitsemissaan kaupoissa juuri niin kauan kuin haluaa, eikä tarvitse odottaa ketään tai kiirehtiä itse kun joku odottaa. Ostin eilen scrapbookin, johon talletan muistoja Portlandissa olostani. Olen säästänyt kaiken maailman luistelurannekkeita ja ravintoloiden lasinalusia joita voin sitten scrapata. Entisen aupairin kanssa kävimme myös elokuvissa. Rainan nimi oli Shoot 'em up (tai jotain sinne päin) ja se oli aika hirveän huono ja kamala elokuva. Koko leffa oli yhtä suurta tekosyytä päästä ampumaan kaikkea mikä liikkuu (joka olisi ehkä pitänyt nimen perusteella arvata, mutta minä en ollut se joka leffan valitsi. Ex-auppari oli nähnyt kaikki muut leffat joten oli pakko katsoa tuo jos jonkun halusi nähdä) ja sitten puhallettiin pyssyn piippuun ja lausuttiin jokin "kuolematon" ja "hauska" repliikki. Eh. Mutta oli ihan kiva nähdä millaista siellä leffassa on, ja tiedänpähän teatterin sijainnin vastaisuuden varalle. Tällä viikolla voisinkin mennä itsekseni leffaan sikäli mikäli saan auton käyttööni. Täällä on kolme autoa, mutta yksi on yksinoikeudella isän käytössä, toinen on äidillä työautona (saan sitä käyttää silloin kun se on vapaa) ja kolmas on lastenkuskausauto, mutta se on nyt jotenkin rikki. Lastenkuskausautossa on se gps, ja sillä ajelisin mielelläni, mutta kun se tosiaan on rikki ja muutenkin sitä harvoin saa käyttöön kun sitä tarvitaan lasten kanssa.

Mitäs muuta... Jos joku lukijoista haluaa tietää jotain erityistä täältä niin saa kysyä, itsellä ei oikein tule mieleen mitä kaikkea voisi kertoa. Jos nyt kuitenkin mietin esim. shoppailua tai hintoja täällä yleensä, niin halvempaahan täällä on kuin Suomessa. Oregonissa ei ole lainkaan sales taxia, joka muissa osavaltioissa tulee kaikkien tuotteiden hyllyhintojen päälle kassalla. Bensa on jotenkin käsittämättömän halpaa, vaikken osaakaan sitä Suomen hintaan sinänsä verrata kun täällä sitä myydään gallonoissa eikä litroissa. Kuitenkin aivan täysi tankillinen isoon perheautoon maksoi noin 40 dollaria! Muistan kun iskän kanssa Suomessa tankattiin täysi tankillinen, niin hintaa tuli yli 70 euroa. Ruoka on nähdäkseni hieman halvempaa kuin Suomessa. Ostimme 6veelle synttärikakun viime viikolla ja se se vasta halpa olikin: 6,99 dollaria sellainen iso suklaatäytekakku leipomosta hienoin koristein. Huh, Suomessa tuollaiset maksavat hirveän paljon enemmän. Vaatteet ovat kaupasta riippuen halvahkoja tai suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Kaikki tähän mennessä ostamani vaatteet ovat olleet niistä vähän kalliimmista kaupoista, mutta 50% alennuksessa, eli loppujen lopuksi halpoja. Täällä on aika paljon alennuksia, joilla ilmeisesti houkutellaan asiakas kauppaan ostamaan myös niitä kalliimpia, ei-alennettuja tuotteita. Minäpä laukkaan kaupasta toiseen alennusten perässä, vaihtorahat kukkarossa kilisten. Niin monet varmaan täällä tekevät. Ainakin köyhät aupairit. =)

Ruoka-annokset ravintoloissa ovat aivan liian isoja. En ole kertaakaan syönyt ravintolassa niin etten olisi kävellyt ulos pieni (tai iso) ylijäämäruokapussukka kainalossani. Paitsi kerran, kun söin illalliseksi alkupaloiksi tarkoitetun annoksen (jota tarjoilija suositteli kun kysyin pientä annosta). Olin silti aivan täynnä. Mutta hyvää ruokaa täällä on. Kaiken maailman kiinalaista, meksikolaista, italialaista ja amerikkalaista on tullut syötyä. Odotan innolla milloin syömme sushia, sillä sanoin host-mamalle että sitä en ole koskaan maistanut ja hän lupasi että joku päivä syömme sushi-ravintolassa. Sanoin myös että suuri haaveeni olisi päästä Disneylandiin ja hän sanoi että katsotaan jos sekin onnistuisi tämän vuoden aikana! Jeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Jeeee. Jee jee jee!

Vapaa-ajallani olen keskittynyt lähinnä rentoutumiseen, sillä siihen ei kauheasti ole ollut aikaa. Ostin New Yorkista Stephenie Meyerin New Moonin ja olen sitä lueskellut. Eilen sain sen luettua ja saman tien ostin Eclipsen, eli sarjan seuraavan osan. Edward Cullen on kyllä niin taivaallisen ihana hahmo, etten koskaan saa hänestä tarpeekseni. <3 Ahh, sydämen pakahduttavaa romantiikkaa. Viikonloppuisin olen nukkunut pitkään (yheentoista jopa yhtenä aamuna) ja mesetellyt ja lueskellut ja hommaillut kaikkea omassa huoneessani niin antaumuksella, että host-vanhemmat kysyivät olenko masentunut tai jotain. No en, he eivät oikein tunnu tajuavan että tarvitsen välillä omaakin aikaa, sekä aikaa ihan vain olemiseen. Yritin eilen selittää ettei tarvitse olla huolissaan, ja että minä esim. rakastan lukemista ja saatan unohtua lukemaan monen monituiseksi tunniksi. Toivottavasti ymmärtävät.

Pakko kertoa vielä yksi asia jota rakastan täällä: hoitoainepullojen koko! Suomessa sitä käyttämääni fruktisin hoitoainetta saa ostettua 200 millin pulloissa ja niitä saakin sitten ostaa kahmalokaupalla ettei heti loppuisi. Miten ihana yllätys siis olikaan kun marssin kaupan hoitoaineosastolle ja siellä hyllyssä minua tervehti hallelujaa kuorossa laulavat yli 500 millilitran hoitoainepullot! Aaah, ehkä tukkani on kuollut ja päässyt hoitoainetaivaaseen. Ja tukasta puheen ollen, minun olisi ihan pakko päästä parturiin. En kuitenkaan halua noihin lähipartureihin, joissa tukka leikataan 13 dollarilla vähän sinne päin, vaan haluan mieluummin maksaa enemmän kunnon hiustyylistä. Ensin pitää ostaa hiuslehtiä ja valita millaisen tyylin haluan ja sitten etsiytyä kunnon kampaajalle. Hih. Ajattelin myös laittaa raitoja, mutta sen osaan tehdä itsekin.

Nyt menen lukemaan uutta kirjaa ja parin tunnin päästä pitääkin hakea lapset koulusta. Tulee kunnon lenkit tänään kun aamulla kävelytin lapset kouluun, iltapäivällä haen heidät koulusta ja illemmalla vielä vien heidät soccer-joukkueen valokuvaukseen koululle. Yksi reissu kestää puolisen tuntia (siis eestaas), joten lenkkiä tulee puolentoista tunnin verran. Ihan tarpeeksi yhdelle päivälle, kiitos vaan.

Ainiin, olen nähnyt kummallisia unia täällä. Yhtenä yönä näin unta että seurustelin erään vanhan luokkakaverini kanssa, ja se oli niiiin outo paritus, etten tajua mistä alitajuntani sen oikein repi. Samana yönä seurustelin myös toisen vanhan luokkakaverin kanssa, mutta se ei ollut enää yhtään niin outoa. Toissayönä seurustelin Ari Koivusen kanssa ja se oli oikein mukavaa siihen asti kunnes paparazzit kuvasivat meidät halaamassa jossain ja sen jälkeen Ari jätti minut. Prkl. =)

Nyt nenä kiinni kirjaan. Yritän tulla taas piakkoin kirjoittamaan lisää. Terkut ja halit kaikille rakkaille Suomeen! <3