Voi prkl! Tänään oli suuri pakkauspäiväni (köh, illaksihan se kuitenkin venyi kaiken maailman grillailujen ja yleisen hengailun vuoksi..) ja sitten Topi päättää että nyt on aika tulla ulos Jonnasta! Ilta meni siis vouhkaamiseen ja mesettelyyn kun ihmeteltiin että nytkö se tulee ja sitten Santtu kertoi tilannetiedotuksia kun Jonna keskittyi supisteluun. Nyt ne jo siellä sairaalassa ovat ja toivottavasti Topi näkee päivänvalon pikaisesti että meikäläinenkin sen ehtii nähdä! Ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee terve vauveli. Ja sukupuolestahan ei ole tietoa vaikka sitä Topiksi sanotaankin, joten sekin jännittää tuleeko siitä Topi vai Topiliina. =)

Kellohan on jo melkoisen paljon kun miettii että huomenna aamulla on herätys seitsemältä ja kahdeksalta pitää jaksaa lähteä ajamaan kohti Heinolaa. Siellä vietän yhden yön, hyvästelen äitin ja toivon mukaan tapaan Topi(liina)n sairaalassa. Sunnuntaina suuntaan Helsinkiin ja aikaisin maanantai-aamuna sujahdan lentokoneeseen. Sitten se on menoa. Edelleenkään ei jännitä, tällä hetkellä odottelen enemmänkin hermorauniona tietoja Jonnasta ja se on päällimmäisenä mielessä. Voihan se olla että olen niin riemuissani jättämässä Suomen tomuja taakseni, ettei minua jännitä koko aikana (vaikka epäilen, ainakin jännitän lentokoneessa ihan vain sen takia että pelkään hiukkasen lentämistä). En voi edes käsittää että olen oikesti lähdössä. Enkä voi käsittää että Jonna (ja Santtu) saa(vat) vauvan! Onhan siitä hienoisia vihjeitä ollut ilmassa viimeisen yhdeksän kuukauden ajan, mutta silti! Nyt se tulee oikeasti ja sitten se on olemassa oikeasti eikä vain jättimäisenä masuna! Iiih!

Kaikista tekosyistä johtuen en ole hirveän intensiivisesti keskittynyt pakkaamiseen ja olen varma että perillä huomaan unohtaneeni jotain maailman elintärkeintä (esim. oman pääni tai ehkä jopa tärkeämpää; läppärin). Mutta enpä voi sitten syyttää kuin itseäni. Muistin muuten juuri nyt etten ole pakannut mukaan lainkaan kenkiä. Nice, koska jenkeissähän ei viimeisimpien tutkimusten mukaan käytetä kenkiä ollenkaan! Pahinta tässä on se, etten todellakaan uskalla lähteä yksin tuonne alakerran pimeisiin luokkiin (iskä kun asuu vanhassa kansakoulussa..) etsimään kenkiäni noin viidentuhannen jätesäkin merestä. Se on siis joko edessä aamulla tai sitten kuljen vuoden paljain varpain. Äskenkin jouduin houkuttelemaan Mintun makkaranpaloilla mukaani kellariin levittämään viime hetken pyykkejä (yllättäen en muistanut levittää niitä ajoissa), koska kamoon, pimeä kellari, paljon avoimia mustia oviaukkoja ja kaikki ne möröt joita sinne on vuosien saatossa kertynyt! Minttu vaikutti onneksi tyytyväiseltä vaihtokauppaan; makkaraa suojeluksesta.

Toivun tässä muuten vieläkin aiemmin illalla sattuneesta erittäin vaarallisesta ja sydämenpysäyttävästä ötökkähyökkäyksestä. Tunsin miten jokin hipaisi kättäni, sitten kuului surinaa (ja minulta pääsi pieni kiljahdus) ja sitten jo hyppelinkin hädissäni ympäri huonetta peläten että se jokin on vielä kiinni minussa. Kun olin tarkastanut itseni salamatkustajien varalta, tutkin huonetta tarkemmin ja löysin aivan KAMALAN punamustan koppakuoriaisen maasta! Se oli kauhean isokin! Otin siitä valokuvan, jonka jälkeen metsästin sen pringles-purkkiin, suljin purkin kannen ja vein sen päättäväisesti roskiin. Anteeksi vain, mutta jos hyökkii noin röyhkeästi puolustuskyvyttömien naisihmisten kimppuun, on kannettava seuraukset. Eilen illalla tapahtui myös samankaltainen hyökkäys, sillä kertaa hyökkääjänä toimi iso yöperhonen. Se lensi äkkiarvaamatta tukkaani(!), tunsin vain miten jokin möngiskelee siellä enkä uskaltanut ottaa sitä pois. Vinguin hetken itsekseni kunnes löysin hiusharjan ja harjasin sen pois tukastani. Sen jälkeen se katosi jonnekin ja olen varma että se lurkkii vieläkin jossain odottamassa tilaisuutta uusintaiskulle. Tai sitten se lensi lamppuun ja kuoli. Toivon jälkimmäistä.

Huoh, Jonnasta ei kuulu mitään. Pakko varmaan yrittää saada nukuttua hieman, Topista ei ole minulle kovinkaan paljon iloa jos nukahdan huomenna rattiin. Nyt minulla olisi sentään jäljellä kolme ja puoli tuntia laatuaikaa nukkumatin kanssa... Voi pylly. Mutta onnea vielä kuitenkin Jonnalle, toivon sydämeni pohjasta että kaikki menee hyvin! <3