Se on nyt sitten 23 vee. Huomenna oikeastaan, mutta kun kello on yli puolenyön niin voin sanoa että tänään on synttärit. Äsken koin millaista on olla 23-vuotias dementikkomummo, kun unohdin aakkoset. Piti oikeasti googlettaa AAKKOSET! En muistanut kumpi tulee ensin, N vai M. Huoh.

Seuraavaksi pitää hieman kehuskella kun kerrankin on aihetta. Olin menossa Ilomantsiin kylälle tänään ja olin sitten tällännyt meikit naamaan. Täällä iskällä ollessani en meikkaa oikeastaan koskaan, sillä täällä metsän keskellä ei asu kuin susia ja karhuja, joihin ei tarvitse tehdä vaikutusta muuten kuin juoksemalla kovempaa kuin ne. No, olin kuitenkin lähdössä kun Ansku tuli serkkunsa kanssa vastaan käytävällä. Ansku katsoi minua ihmeissään eikä sanonut mitään ja kun olin mennyt ohi, kuulin kun hän kuiskasi serkulleen että näitkö miten kaunis Susanna oli! Ah, olenkin aina ollut sitä mieltä että totuus se tulee lapsen suusta. Tai en ehkä ihan aina mutta ainakin tästä lähtien. =P

Kerroinko jo että lähtöpäivä jenkkeihin on varmistunut? 27.8 koittaa se suuri päivä kun lentelen pois koto-Suomesta. SITÄ ODOTELLESSA! Host-perheen lapset laittoivat minulle jo sähköpostia ja kyselivät että onko minusta kiva mennä heille. Voi, ette arvaakaan miten kiva! Kerroin heille viime mailissa että joulupukki asuu Suomessa ja että kävin pari kuukautta sitten vierailemassa joulupukin kotona (siis Rovaniemellä Santa Parkissa). Nyt he haluavat kuulla kaiken tuosta vierailusta ja ovat haltioissaan siitä että minä melkeinpä TUNNEN joulupukin. Pitää pyytää Rovaniemen sukulaisia lähettämään joku kortti lapsille Santa Parkista joulupukin nimissä. Puhuin muuten Anskun kanssa joulupukista pari päivää sitten ja hän kertoi hyvin itsevarmasti, että se meillä jouluisin käyvä joulupukki on aina pappa (Ansku sanoo isäänsä papaksi, koska Peppi Pitkätossukin sanoo niin). Kysyin että miksi se muka pappa olisi ja Ansku sanoi että siksi kun oikea joulupukki ei ehdi joka paikkaan kun maailmassa on niin paljon lapsia. Sitten muka soitin kännykällä joulupukille ja minun piti kertoa Anskun puolesta mitä hän haluaa joululahjaksi tänä vuonna. Anskun Karoliina-serkku halusi ihan välttämättä että pyydän hänelle ensi jouluksi alpakan. Siis alpakan, sen eläimen! He myös vaativat että katson netistä paljonko alpakat maksavat. Karoliina suunnitteli innoissaan miten hän tekee vaatekomerostaan tallin alpakalleen, mutta suunnitelmat kariutuivat kun googletuksen jälkeen kerroin alpakoiden maksavan noin 5000 euroa. Karoliina olisi kuulemma voinut maksaa siitä kaksikymppiä... Lapset ovat muutenkin olleet ihan pimeitä viime päivinä. Eilen he olivat löytäneet pihalta valkoisen sienen ja kantoivat sitä rasiassa kertoen kaikille, että se on kilpikonnanmuna. Kun sanoin ettei se ole muna vaan sieni, he lähtivät tympääntyneinä pois ja myöhemmin löysin heidät "hautomasta" keitettyjä kananmunia. Tänään he olivat kyhänneet teipistä, kepeistä ja huiveista sisällä käytettävät potkulaudat (keppi oli teipattu liukkaaseen huiviin, joka luisti hyvin parkettilattialla) ja kun menin ohi, he kehuivat miten kauhean harvinaisia sellaiset potkulaudat ovat ja että he olivat yllättäen löytäneet omat potkulautansa S-marketin harvinaistuksien osastolta. Pointtina oli se, että minulla ei ainakaan koskaan olisi mahdollisuuksia löytää niin harvinaista ja hienoa kulkupeliä. Öh, kai se on hyvä että lapsilla riittää mielikuvitusta. =)

Musiikillisesti olen hivuttautunut outoon suuntaan kun kuuntelen edelleen innoissani Nightwishia ja muita sen musiikkilajin bändejä. Toisaalta tällä hetkellä kuulokkeista raikaa Johanna Kurkela, joten ihan hunningolla en vielä ole (tai sitten olen edelleen TOSI hunningolla, ihan kummin haluatte).

Nyt palaan vapaakentän pariin. Olen addiktoitunut siihen ihan täysin.

EDIT (klo 2:39): Hui, en uskalla enää liikkua netissä kun uusin Potter on kuulemma vuotanut nettiin ja pelkään hullun lailla spoilereita. Aina kun avaan jonkun sivun (oli se sitten mikä tahansa), olen varuillani ja kurkin varovaisen yleisilmäyksen mahdollisten Potter-aiheiden varalta. On aika hassua, että ainoa paikka jossa voin turvallisesti surffata on Harry Potter-foorumi (Vuotis), koska siellä suhtaudutaan spoilereihin erittäin vakavasti ja vain seiskakirjaosastolla saa spoilata. Lauantain jälkeen pysyttelen poissa netistä siihen asti kunnes olen kirjan lukenut. Ja siihen voi mennä aikaa, koska niin kuin olen sanonut, haluan lukea kirjan hitaasti ja nautinnollisesti.

Kuuntelen Stam1naa, wtf! Ja osaan laulaa mukana, WTF!

EDIT 2 (klo 4:00): Jostain syystä tunsin pakottavaa tarvetta tulla kertomaan tämän kirjoituksen otsikkoon liittyen, että Birthday Girl on ehkä huonoin elokuva jonka olen koskaan nähnyt. En tiedä miksi, mutta se oli niin tylsä etten jaksanut edes katsoa sitä loppuun. Ja leffan on oltava todella huono jos en katso sitä loppuun. Samin kanssa se joskus muinoin katsottiin ja muistan miten tinkasin lähestulkoon leffan alusta lähtien että katsotaan jotain muuta. Mutta Sami sitten tykkäsikin siitä kovasti. Lähdin siis nukkumaan. Sami yritti myös usein saada minua katsomaan kauhuleffoja kanssaan. Kerran myönnyin (äärimmäisen tyytymättömänä tosin) katsomaan Storm of the centuryn (joka kestää sentään neljä tuntia, herranjestas), mutta ehkä ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tuli kohta jossa kuvattiin sen pahan tyypin silmiä, jotka olivat *gasp* täysin mustat ja minä sain niin hirveän sätkyn että siihen jäi se leffan katsominen. Sami ja Reimo katsoivat sen loppuun kahdestaan ja minä luin vieressä kirjaa. Oli pakko lukea siinä vieressä kun pelotti niin perkuleesti, vaikka ärsytti edes KUULLA sitä leffaa. Leffarupeaman lopussa tuli kohta jossa kaikki vaikutti olevan jo hyvin ja paha karkoitettu ja niin edelleen, mutta tulikin sitten vielä yksi säikähdyskohta ja en ole koskaan nähnyt kenenkään hyppäävän niin korkealle sohvalta istuma-asennosta kuin Sami hyppäsi. =D Säikähdin tietysti itsekin kuoliaaksi kun toinen hyppää sohvan toisesta päästä suoraan syliini. Naurattaa vieläkin (vaikka silloin lähinnä itketti). Mutta se niistä muisteloista, tämä tyttö menee nyt nukkumaan taistellen suurta vapaakenttä-halua vastaan... Olen niin lähellä ennätystäni (joka on 66 voitettua peliä putkeen, nyt olen voittanut 52), etten millään malttaisi lopettaa. Onneksi kuulokkeista tulikin juuri Amaranth, johon on hyvä päättää ilta.

(Antti, en kuitenkaan muista sanoa huomenna joten sanon tässä [koska oletan että joskus luet tätä]: mä näin kuin näinkin eilen unta niistä paratiisisaarista, mut sä taisit eksyä matkalla kun ei sua siellä näkynyt! =D)