Ääh, vaikea kirjoittaa kun onnistuin telomaan oikean etusormeni creme bonjour-purkkiin ruokaa laittaessa. Tuli kauuuheasti verta ja viihdytin itseäni keräämällä mahdollisimman paljon veristä talouspaperia ympärilleni. Sitten tuli mieleen, että jäykkäkouristusrokotus meni viime vuonna vanhaksi ja vainoharhaisessa mielessäni näin itseni kuolemassa yöllä sänkyyn kaameiden kouristusten saattelemana. Pitääkin yrittää muistaa ostaa kunnon laastareita kun aina tuntuu nuo haavat tulevan sellaisiin paikkoihin, että tavalliset muovilaastarit ei taivu siihen ympärille sitten mitenkään. Ja nyt pitää käyttää kirjoittamiseen oikean käden keskisormea kun näppissormi on sairaslomalla. ..... On se muuten mukavaa, että mun elämäni suurimpia murheita on haava sormessa! Voisi olla hiukkasen pahemminkin asiat. Olen siis tyytyväinen.
Jyväskylässä oltiin viikonloppuna Riinan kanssa. Matka sinne oli jotain niin uskomatonta häröilyä ettei mitään rotia. Ensin tuli nimeltämainitsematon episodi opiskelijakorttien kanssa, sitten kiireessä mentiin vanhingossa väärään junaan! Ihmettelin kun koko junassa ei ollut ketään ja siivooja tyhjentelee innolla roskiksia vieressä. Kysyin että olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa ja siivooja katsoi lippua ja totesi että et tosiaankaan. Juna meni jo, joten eikun vaan lippuja vaihtamaan. Saatiin sitten kunnon Suomen kiertoajeluliput. Kolme vaihtoa, matkustusta neljässä junassa, neljä ja puoli tuntia istumista, kun autollakin matkan olisi ajanut reilussa parissa tunnissa. Otettiin sitten joka vaihdon yhteydessä polaroid-kuva Rimben kameralla, että saatiin kiva matkakertomus. Jotenkin huomasin, että mun maantiedon tuntemus on ihan retuperällä kun ei mitenkään käynyt järkeen, että Jyväskylään olisi missään määrin viisasta mennä Kouvolasta Lahden, Riihimäen ja Tampereen kautta. Jos multa kysytään niin Lahti ja Tampere on ensinnäkin ihan eri puolilla Suomea, Riihimäki on jossain pääkaupunkiseudun lähistöllä ja Jyväskylä on niistä kaikista mahdollisimman kaukana. Mutta ehkä se olen vaan minä. Hyvin mahdollisesti. Tampereella käytiin paikallisessa Makuunissa ostamassa matkaevästä ja koettiin kulttuurielämyksiä, kun ovessa luki "verä" ja "tyännä". Muuten en olisi edes tiennyt missä kaupungissa oltiin.
Kun vihdoin päästiin perille Jyvikseen, oli lastenleikkiä löytää Jennille ja Larsille vaikka olin käynyt siellä vain kerran. Jotenkin se positiivinen kuva, joka oli mulle syntynyt silloin kesäisestä Jyväskylästä, rapisi pahan kerran kun maata peitti loska ja taivas oli harmaa. Mutta toisaalta, kai Heinolakin on aika karu paikka talvella vaikka kesällä se onkin maailman ihanin kaupunki. Enivei, käytiin heti saavuttuamme autoilemassa ja haettiin Kati ja Iris jostain lammesta Jennille. Jennillä oli krapula eikä se uskonut olevansa ajiksessa, vaikka kello oli jo yli kuusi, joten Riina ajoi. Ihan hyvin meni muuten, mutta ihan loppuvaiheessa taidettiin ajaa jossain kävelykadulla... Kati ajoi sitten takaisinpäin ja heitin siinä jutustelun ohessa niin hauskan jutun (ainakin omasta mielestäni, mikä siis riittää) että nauran sille vieläkin. En kerro sitä tässä, koska se oli niin tilannekomiikkaa ettei sitä vaan voi kertoa hauskasti jälkeenpäin. Mutta oma juttu paras juttu. En ole koskaan yrittänyt häveliäästi olla nauramatta omille jutuilleni, koska se nyt vaan on niin typerää teeskentelyä. Sen sijaan olen yleensä se, joka nauraa kaikista eniten ja repeilee itsekseen vielä senkin jälkeen kun kaikki muut ovat puoli tuntia sitten siirtyneet eteenpäin. Minun ja itseni huumorintajut loksahtavat niin hyvin yhteen!
Äh, eksyn koko ajan aiheesta.. No siis, turvallisen automatkan jälkeen istuttiin sitten iltaa Jennillä. Juotiin ja katseltiin läppäriltä vanhoja valokuvia. Maailmani romutettiin kun minulle kerrottiin ettei se Daniel Radcliffen alastonkuva olekaan aito. (Hitto, jostain se pitää vielä joskus löytää. HALUAN nähdä Harry Potterin alasti!) Jennillä oli joku maailman ällöttävin saksalainen lääkärikirja, jota sitten tietysti oli ihan pakko selailla pitkin iltaa. Jossain vaiheessa oli baariin lähdön aika, mutta Lars oli jo kovasti sammumispisteessä. Tapahtui asioita, joista voidaan puhua vain salakielellä, mutta koska olen laiska, voitte lukea lisää Katin blogista. Etsikää kontinkielellä kirjoitettu kappale, siellä kaikki selviää. =) Me muut kuitenkin lähdimme käppäilemään kohti kaupunkia ja päätimme katsastaa jonkun uuden "hevi"baarin. Itse olisin valinnut toisin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen en ole ollenkaan pahoillani, että mentiin juuri sinne. Ilta sujui leppoisasti mukavia jutustellen, mukavien ihmisten seurassa ja mukavasti humalassa. Erinäisten mutkien ja putkien (hihi) kautta pääsin yöllä takaisin Jennille, jossa uni maistui pitkälle seuraavaan päivään. Jossain vaiheessa oli pakko vääntäytyä ylös googlaamaan lähintä pizzeriaa ja tilaamaan pitsaa, mutta kaamea kapula oli astunut kuvioihin ja esti pitsansyönnin. Telkkarista tuli dokkari ilkeästä miehestä (
Nyt tämä pikku possu menee iltapesulle ja käpertyy pehmeään sänkyynsä nukkumaan, että jaksaa huomenna hoitaa kaikenlaisia asioita. Hyveli yöteli!
***
Sellaista siis viime yönä. Tänään käytiin Riinan kanssa tuossa kadulla vähissä vaatteissa ottamassa polaroid-kuvia ja mummot katseli kauhistuneena. Mutku. Oli niin kesä. Tänään soitti myös aupair-mies ja kyseli, että millonkas mun terveystodistus ja rikosrekisteri mahdollisesti saapuisivat. Joojoo, laitan heti kunhan saan aikaiseksi käydä tuolla jossain tartuntatautiyksikössä ottamassa rokotukset ja kunhan rikosrekisteri tulee mulle postissa. Nyt olisi kuulemma hyvät saumat päästä lähtemään jos ennen kesää haluaa. Pitää yrittää siis olla aikaansaava. Mutta ei mulla nyt muuta. Menen katsomaan Lostia ja sosialisoitumaan messengeriin.
Ainiin, eilen katsoin hauskoja kotivideoita ja sain sieltä uuden moton itselleni: Sadetakki ei suojaa tyhmyydeltä. Hahaa, loistava motto!
Kommentit