Oih! Viitseliäisyyteni netissä roikkumiseen on ollut viime päivinä nollassa erään ihanaisen videopelin vuoksi. Aloitan tarinan alusta: Torstaina tulin ajatelleeksi, että olisipa kiva pelata pleikkaria pitkästä aikaa (virhe numero yksi). Kehitin päivän aikana itselleni hirveän himon pelata uutta Final Fantasya (virhe numero kaksi) ja kun lopulta pääsin koneelle, kävin googlaamassa onko se jo ilmestynyt Suomessa. Onnekseni huomasin, että se ilmestyy perjantaina, eli jo seuraavana päivänä (niin, torstain jälkeen tulee perjantai..) Olin pirtsakkana tyttönä Anttilassa perjantai-aamuna jo kello 8.45 ja jouduin odottelemaan kaupan aukeamista (virhe nro kolme, ulkona oli KYLMÄ!) Joukossa oli selvästi muitakin videopelinörttejä ja kun kauppa aukesi, suuntasimme muka muina miehinä peliosastolle. Etsimme peliä toisiamme vilkuillen, kunnes huomasin jonkun olevan jo kassalla peli kainalossa! Lähestyin teennäisen rauhallisena kassaa ja vilkuilin kanssaostajaa siihen malliin, että toinen myyjä tuli kysymään mitä olen vailla. Sanoin: "Samaa kun toi" osoittaen sitä onnekasta, joka jo kirmasi ulos kaupasta ja myyjä johdatti minut kassalle. Pelit olivatkin piilossa tiskin alla (jaa, niinkö niitä pelejä nykyään myydään...) ja myyjä kysyi onko minulla varausta. IIIK! Mikä varaus? Ehdin jo hätääntyä sisäisesti, kunnes vikisin kieltävän vastauksen myyjälle. Hän sanoikin vain "Okei", otti pelin ja veti sen viivakoodikoneesta, joka vilkutti hintaa 59,90. Maksoin (virhe nro neljä, nyt olen rahaton ja nälissäni!) ja hymyssä suin kiirehdin kotiin. Kotona havaitsin, että pleikkari on olohuoneessa ja se piti siirtää omaan huoneeseen. Ei mikään iso juttu onneksi. Sitten huomasin, että telkkarin kaukosäädin on "hävinnyt" ja tarvitsen sitä vaihtaakseni videokanavalle. Tiesin kyllä että kaukosäädin (eli kauko eli kake) oli tippunut sängyn alle joskus kun riehuimme kämppisten kanssa sängyssäni, mutten ollut jaksanut kalastaa sitä koska sänkyä olisi pitänyt siirtää ja koska en tarvitse telkkarin kakea kun minulla on digiboksi. Siirsin siis sängyn ja kalastelin kaken esiin vain todetakseni että se ei toimi. Koitin toista patteriakin (palohälyttimestä, hihi), mutta vika ei ollut siinä. Kiepuin hämmentyneenä ja turhautuneena keittiön ja oman huoneen väliä ja mietin toimintasuunnitelmaa. Jukalla (kämppis) on yleiskaukosäädin, mutta Jukka nukkui. Odottelin noin kolme minuttia Jukan heräämistä, kunnes kyllästyin ja päätin raahata olohuoneesta toisen telkkarini omaan huoneeseen. Näin kävi. Hirveän kolinan saattelemana telkkari oli paikallaan, pleikkari kiinni telkkarissa peli sisässään, videokanava päällä ja minä mukavasti käpertyneenä sängyllä. Pääsin kuin pääsinkin viimein pelaamaan ja sitten olikin jo sunnuntai. Viikonlopusta on hyvin vähän kerrottavaa jos ei haluta mennä pelin strategisiin yksityiskohtiin =). Liikunta, ulkoilu, mitä ne ovat?

Lauantailta minulla tosin on vielä eräs tarina. Siinä pelin tiimellyksessä keksin, että tekee mieli karkkia. Kello oli vartin yli yksitoista lauantai-iltana. Googlasin pikaisesti läheisen Makuunin aukioloajat ja havaittuani sen olevan auki päätin hoitaa karkkihimon kerralla pois päiväjärjestyksestä. Olin kahden vaiheilla: jaksanko kammata tukan vai en. Päädyin jälkimmäiseen, koska (suora lainaus ajatuksistani:) eihän siellä kukaan tähän aikaan minua näe. Vedin päälleni lattialla olevan vaatekasan päällimmäiset, kiskoin takin ylleni ja suuntasin ulos. Huomautan tässä vaiheessa, että olin tosiaan viettänyt kaksi päivää sisällä pelaten, käymättä suihkussa ja meikkaamatta. Joku saattaa pitää tätä seikkaa toissijaisena, mutta uskokaa kun sanon: en ollut kaunis näky! Kun astuin ulko-ovesta kadulle, näin ensimmäiseksi suunnattoman pitkän jonon automaatille. Katselin harmistuneena päinvastaiseen suuntaan ja kädet taskussa painelin kohti Makuunia. Ihmettelin hieman väenpaljoutta, mutta mieleeni ei juolahtanut että on lauantai, ennen kuin Makuunin edessä. Täällä Makuuni sijaitsee nimittäin ravintola Onnelan vieressä ja niillä on osittain sama sisäänkäynti. Huomasin siis tuijottavani kokonaista jonollista Onnelaan pyrkiviä kauniita, viimeisen päälle laittautuneita ja hyvin pukeutuneita ihmisiä. Jos he eivät olisi jo nähneet minua, olisin luikkinut karkuun ja vienyt niin sanotusti tikkarin lapselta (siis minulta), mutta he näkivät ja katselivatkin nolostuttavan tarkasti koko sen piinaavan pitkältä tuntuneen matkan kadunkulmasta sisälle Makuuniin. Pahaksi onneksi Makuunissa on suuret ikkunat ja huomasin ihmisten lähes painavan nenänsä kiinni ikkunaan nähdäkseen varmasti kuinka suuren karkkipussin ostan. Esitin olevani tilanteen herra, vaikka tekikin mieli etsiä jokin salainen takaovi ettei tarvitsisi kävellä jonon ohi uudestaan. Karkit maksettuani (ostin tilanteeseen nähden ihan kohtuullisen kokoisen pussin) astelin muina miehinä ulos kaupasta tavoitellen sellaista tyyntä "tältä minä aina näytän, onko jotain valittamista?"-ilmettä. Kuulin takaani tirskuntaa kun nirppanokkainen tyttöjoukkio arvioi minua päästä jalkoihin, mutta olin urheasti juoksematta ja pääsin lopulta onnellisesti kotiin tämän kauhean koettelemuksen jälkeen. Opin ainakin jotain: kannattaa EDES kammata tukka kun lähtee lauantaina puoli kahdeltatoista illalla ostamaan karkkia Makuunista. Jos joskus teen elämän sääntökirjan, tuo sääntö on vähintään sijalla 13. Sijalla 12 olisi "kun ostat uuden videopelin, varaudu siihen ettei tee mieli mennä töihin muutamaan viikkoon". Vai olenko se vain minä?

Keksikisa on lähtenyt käyntiin jähmeänlaisesti. En tosin muuta odottanutkaan, eikä asiaa varmastikaan auta se, etten ole vähään aikaan kirjoittanut tänne mitään. On tuolla edellisissa merkinnöissä silti vielä ainakin kaksi bongaamatonta keksiä. Pistetilanne on tällä hetkellä ylivoimaisen suosiollinen Riinalle, jolla on yksi keksi vastaan koko muun maailman nolla. Hyvä Rimbe!

Ollaan Riinan kanssa päivänä muutamana katseltu netistä uskomattoman hienoja kuvia ihmisten tekemistä nukkekodeista. Kummallekin tuli kauhea himo tehdä oma nukkekoti, mutta oma ideani jää hautumaan ainakin vuodeksi, koska lähden muutaman kuukauden sisällä sinne aupparoimaan. Koska ideani ovat aina suunnattoman mahtipontisia (ja siten mahdottomia toteuttaa), aion käyttää tuon vuoden suunnitelman tekemiseen ja toteutan sen sitten kotiuduttuani (jos enää muistan koko asiaa). Ja siitä tulikin mieleeni, että voisin keksikisaa vauhdittaakseni kysyä bonuskysymyksen! Eli siis, missä tv-sarjassa on eräässä jaksossa kaksikin nukketaloa; toinen hieno perintökalleus ja toinen pahvilaatikosta tehty? Rimbe ei valitettavasti saa vastata, koska puhuimme asiasta aiemmin (sorry beibe, tää on epistä mut sä oot muutenkin etulyöntiasemassa. Saat multa joskus jonkun lohdutuspalkinnon). En voi estää ketään googlettamasta vastausta, mutta keksikisan luonteen ja yleisen maailmanjärjestyksen vuoksi toivoisin ettei googlea käytetä (eikä muitakaan hakukoneita, sinä petollinen lukija, joka heti huomasit asiassa porsaanreiän. Nobody likes a smartass.) Ensimmäisenä oikein vastannut saa yhden pisteen (eli keksin) ja kunniamaininnan kaikkien aikojen ensimmäisestä bonuskeksistä. Nyt siis kaikki vastausta keksimään! Ja Riinalle myönnän nyt myöhästyneen kunniakirjan kaikkien aikojen ensimmäisestä keksistä keksikisassa! Teen joku päivä tänne erillisen sivun, jossa näkyy pistetilanne, kunniamaininnat ja kunniakirjat. Just because I can. =)

Nyt jatkan pelaamista ja yritän pakottaa itseni nukkumaan ennen aamua. Thank you, come again.

Ainiin, ja päivitys keksikisan sääntöihin, viittaukset voivat olla myös peleistä tai mainoksista (tosin jos sanon joskus "elämä on", ei välttämättä kannata vaivautua, siitä ei saa keksiä). Sääntöihin löytyy linkki tuosta oikealla olevasta palkista.