Koitetaan jos sais töiden ohessa kirjotettua tännekin. Puoti on tällä hetkellä asiakkaaton joten on luppoaikaa.

Eli siis kävin toissaviikon perjantaina työhaastattelussa, sunnuntaina soitettiin että sain paikan ja maanantaina alko työt. Kivasti kahen viikon työputki heti alkuun, mut tuleepahan sitä kauan kaivattua rahaa ja tekemistä. Alan tosin ymmärtää hyvin miks viikonloput on keksitty. Kun seittemän peräkkäisen työpäivän jälkeen on toiset seittemän edessä, alkaa pikkusen jo kaivata hetken hengähdystä. Mut jouluna voi sit levätä pari päivää.
On ollu ihan kivaa töissä. Työkavereihin en oo päässy tutustumaan juurikaan, koska täällä ollaan aina yksin. Vuoron vaihtuessa näkee muita hetken, mut siihen se sit jääkin. Asiakkaita ei oo kauheesti, joten pitää keksiä kaikenlaista oheisviihdykettä (kuten tää blogin päivitys tai Facebookissa pyöriminen). Mielelläni tekisin ihan oikeesti töitäkin, mut ei voi loputtomiin hyllyjä järjestellä ja siivoilla. Työpaikka sijaitsee kivasti lyhyen metromatkan päässä, joten työmatkaankaan ei mee tuhottomasti aikaa. Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava työ. Sain jo kehuja työstäni ja pikku bonuksenkin hyvästä myynnistä, jei.

Enpä ookaan sit oikeestaan muuta tehny kun ollu töissä joten ei hirveesti kerrottavaa oo. Eilen tosin olin kattomassa jäähallissa Idols-finaalia. Kipsutin töistä tosi pikaiselle visiitille kotiin vaihtamaan vaatteet ja jatkoin matkaa metrolla keskustaan. Tiesin jopa ihan ite missä päin Helsinkiä jäähalli on ja millä ratikalla sinne pääsee. Olin paikalla melko hyvissä ajoin, ja huomasin että kenkävalinta oli menny täysin pieleen. Korkeissa korkkareissa ei oo ihan hirveen kiva seistä noin kuutta tuntia melkein paikallaan. Koska ensin seisottiin jonossa ulkona, sit jonossa sisällä, sit finaalin ajan katsomossa ja väliajallakin pääsin vaan hetkeks istahtamaan kun livahdin istumakatsomoon keräämään voimia. Väliajalla ei ollu muuta ohjelmaa kun lyhyt The Gayn esitys, johon oli otettu Pete vahvistukseksi. Se näkyy ilmeisesti tän viikon Idols Extrassa. Siinäpä sitten ajan kuluks soittelin ihmisille ja kyselin oliko ne nähny mua telkkarissa. Jani tuli yhen juonnon tekemään siihen yleisön viereen, ja koska mä olin lähestulkoon eturivissä, olin kuulemma ollu ruudussa koko juonnon ajan. Jee, oon melkein sukua julkkikselle! Epäilyttävää julkisuutta tosin seisoskella siellä innoissaan niiden 12-vuotiaiden joukossa... Aika moni oli mut nähnykin, tuli heti viestejä ihmisiltä.
Tuloslähetyksen aikana oli tietysti lisää seisoskelua. Koop vei voiton ja niin sen varmaan pitikin mennä. Annan laulu kuulosti tosi hyvältä paikan päällä, mut jotkut sano että se ei telkkarissa ollu niin kauheen hyvän kuulosta. Koopin ääntä ei hirveen selvästi ees kuullu, mut kotikatsomoihin teki nähtävästi vaikutuksen. Kyllä mäkin olin Koopin puolella, mut ei mua Annan voitto ois harmittanu. Oon vaan niin onnellinen että Kalle ei ollu finaalissa, koska mä en voinu sietää sitä. Varmaan oikeessa elämässä hyvä tyyppi, mut kävi ihan mahottomasti mun hermoille telkkarissa. Ja mun mielestä sen laulu ei ollu kovin kaksista. Mut Koopin ja Annan biisivalinnatkin oli ihan hyviä ja mielelläänhän niitä kuunteli. Iby Love varasti perinteisesti shown lopussa, ja lähetyksen jälkeen turvamiehet kierteli kysymässä että näkikö kukaan miten se oikein pääs sinne lavalle. Koopin ilme oli lievästi pöllämystyny kun yhtäkkiä joku hullu ämmä roikkuu kaulassa. Lähetyksen jälkeen kaikki oli kuitenki tosi nopeesti ohi ja porukka ajettiin pihalle. Pete jako muutaman nimikirjotuksen kirkuville teinitytöille, mut muut idolit katos saman tien johonkin juhlimaan. Näin Anna Abreun ja sen miehekkeensä katsomossa, kuten myös Hanna Pakarisen ja muita männävuosien idoleita. Oli siellä tietty myös tän vuoden tippuneet ja Maarit Salin (mikähän sen oikee nimi on..) plus joitain muita julkimoita.
Seuraavaks oli ohjelmassa lisää seisomista täpötäydessä ratikassa ja villiä juoksemista että ehdin viimeseen metroon. Kotiin päästyäni nappasin särkylääkkeen, koska se jalkasärky oli jotain uskomatonta. Puolet ajasta oli jalat ollu tunnottomana. Sit kaaduin nukkumaan ja heräsin aamulla tooosi väsyneenä kasilta töihin. Että semmonen reissu. Äiti oli ottanu lähetyksen nauhalle, joten pääsen bongailemaan itseäni sunnuntaina kun meen käymään Heinolassa.
Nyt koitan keksiä jotain työntekoa etäisesti muistuttavaa, saa nähä millä menestyksellä.