Voi pylde. Kattelin vanhoja valokuvia mm. Jenkeistä ja huomasin etten pysty kattoo hostlasten kuvia ollenkaan ku tulee niin järjetön ikävä! Mä nään niistä untakin melkein joka yö. =( Mä en tiedä yhtään mitä niille kuuluu ku se yhteydenpito on jostain syystä jääny ihan kokonaa. Aluks laitettiin muutama sähköposti mut sit jossain vaiheessa jompikumpi taho ei vaan enää vastannu ja sit se jäi. Harmittaa, mut ei jotenkaan enää kehtaa näin pitkän tauon jälkeen laittaa mitään. Yritin Facebookissa laittaa jotain niiden uudelle aupairille, mut ei sekään vastannu. Varsinkin nuorempi lapsista oli niin goofy ja höpsö ja välillä ärsyttävä mut silti ihana. Ja oli vanhempikin, se vaan oli niin mustasukkanen kaikesta huomiosta mikä ei kohdistunu siihen itseensä, et sen kanssa sai olla vähän varpaillaan. Kerran se sano mulle jonkun väännön ohessa että oisinpa vaan pysyny Suomessa, ja mä sanoin että se oli niin ilkeesti sanottu että mulle tuli tosi paha mieli. Lapsi sit harmissaan pakkas kamansa ja yritti salaa hiipiä ulos ovesta, mut kun sain sen kiinni ni se kerto ettei se voi enää asua siellä kun mä vihaan sitä ku se sano niin rumasti. Sai siinä aikalailla selitellä että joskus vaan tulee sanottua ilkeesti toiselle mut siitä selvii sillä et pyytää anteeks, ja että en mä sitä tietenkään vihaa. Mitähän oisin tehny jos se ois saanu hiivittyä ulos ja mä oisin kohta huomannu että se ei oo missään. Huh, ihan puistattaa ajatuskin. Mut enemmän on kyllä hyviä kun huonoja muistoja. Meillä oli aina niin kivaa kolmistaan kun keksittiin kaikkia hassuja leikkejä ja näytelmiä ja esityksiä. Iltasin mä luin niille Harry Potteria, mikä oli varmaan jopa kivempaa mun mielestä kun lasten. Mä halusin väkisin muuttaa ääntä jokaisen hahmon kohdalla, vaikka lapset aina pyöritteliki silmiään sille. =P Mut pitää vaan säilyttää mielessä ne kivat muistot vaikken enää niihin yhteydessä ookaan. Hyvinhän niillä varmasti menee, en epäile yhtään. Kiinnostas kyllä että onko ikivanha Max-koira jo heittäny veivinsä. Furlista (eli Furlow-kissaa) mulla on kans ikävä, koska se oli ihanin kissa koko maailmassa, ja niin nätti! Nyyh.

Eipä tässä sit taas hirveesti muuta. Oli tarkotus lähteä lähibaariin Riinan kanssa mut oltiin liian laiskoja ja vanhoja kurttusia mummoja ja päätettiin pysytellä kotona. Pelattiin erä Alfapettia ja Rimbe leipo keksejä, jotka typerä kaasu-uuni melkein pilas. Ihan hyvä ettei menty mihinkään kun ei nyt just ois varaakaan, ja Jukka tulee huomenna aamulla Jekun kanssa kylään! Koiranpentu!! Wuhuu! Saisinpa mä sen työpaikan ni ois varaa taas tehä asioita. Niin ku kävin siis tänään taas työhaastattelussa. Haluaisin ihan hirveesti sen paikan, koska se ois just mun tyylinen paikka. Sinne oli kuulemma eiliseen mennessä jo yli 50 hakijaa, joten aika hyvä mun pitää olla et saisin sen. Mut mähän oon! =)

Tuun kirjottelee lisää vielä jos tulee jotain mieleen.