Heipä hei, tulin vain kertomaan nopeasti kuulumiset. Potter on luettu ja kommentit siitä jätettäköön myöhemmäksi. Sanon vaan että mahtavaa Rowling!

Olin viime viikon Heinolassa ja oli kivaa nähdä kamuja ja tuttuja. Kävin katsomassa Jonnan ja Santun kanssa Feeniksin killan (ja olin hysteerisen peloissani spoilereista, sillä en kirjaa vielä ollut lukenut loppuun ja Potter-leffassa melkeinpä luulisi jonkun möläyttävän jotain. Niin ei kuitenkaan käynyt, ihan uskomatonta että oikeasti onnistuin olemaan spoilaantumatta lainkaan!) ja Katin kanssa Transformersin, sohvapaikoilta tietysti molemmat leffat. Sanon jälleen kerran, etten enää koskaan halua katsoa leffoja tavallisilta tuoleilta, sohvapaikat ovat NIIIIN ihanat!

Perjantaina menimme sitten Katin kanssa leffasta Katille katsomaan Rautaharavan Oranssin keikka (oli ihan ookoo, edelleen parempaa kuin mitä olisin voinut kuvitella) ja siitä Naittiin katsomaan Gloria Mortin keikkaa. Sain siellä omia kiksejäni ihan omista jutuistani, mutta ei siitä sen enempää. Ilta meni pitkän kaavan kautta vaikka oli tarkoitus ottaa iisisti. Pilkun jälkeen istuimme sekalaisella porukalla torilla (invavessan edessä, old school!) ja kotona olin ehkä kuuden maissa. Seuraavana aamuna oli lievää krapulaa (joka silloin tosin tuntui pahalta ja voivottelin ettei varmasti tee mieli juoda illalla), mutta siitä selvittiin ja kuuden maissa siirryimme Katin residenssiin jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäätiin. Mukana myös Rimbe. Kukaan ei kertonut minulle, että meillä oli lelupäivä ja jouduin siis leikkimään Katin leluilla. Vääntelin Transformers-leluja autoista roboteiksi ja takaisin ja kokeilin hauskaa rytmipeliä DS:llä. Alunperin tarkoitus oli mennä harjulle istuksimaan päiväksi/illaksi, mutta sateen, erinäisten meikkausoperaatioiden ja lelupäivän johdosta lähtö venyi ja olimme lopulta harjulla öööh.. joskus myöhään (yhdeksän, kymmenen aikaan ehkä). Istuimme siellä hetken, pyörittelimme Riinan poita (Kati: totta, tuo kuulostaa tyhmältä) ja keräsimme vaihtelevassa määrin yleisöä. Tarkoituksena oli liittää Jenni ja Lars seuraamme, mutta ne rontit istuksivat keikkabussissa, joten lähdimme itse liittymään heidän seuraansa. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, jotka olivat naurettavia ja lapsellisia, mutta joita en viitsi sen enempää kommentoida. Lukekaa Katilta. Pääasia kuitenkin on se, että "läheltä piti"-tilanteesta huolimatta maailmanloppu ei tullutkaan ja vastavoimat jatkavat tahoillaan rauhallista eloaan. Kävelimme siis Rullalle Jenni ja Lars muassamme ja istuimme iltaa Rullan rappusilla heittäen mahtavaa läppää (joka jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollutkaan niin mahtavaa, mutta niinhän siinä yleensä käy), nauroimme äärimmäisen räkäisesti Sepultura-vitsille (tai siis ainakin minä nauroin, muut sanoivat, että saattoivat nauraa myös vähän sille että minä nauroin niin antaumuksella.. Mutta se OLI hyvä juttu silloin!) ja pyörittelimme jälleen poita. Tällä kertaa pimeä ja hienot valopoit aiheuttivat hypnoosin kaltaisia tiloja, ihastelua ja paljon valokuvien ottoa.
Jossain vaiheessa siirryimme Rullalta kaupunkiin pilkkopimeää rantatietä pitkin ja keplottelimme itsemme ilmaiseksi Naittiin (muaahahahaa). Ilta jatkui normaaleissa baarimerkeissä. Näin paljon tuttuja ja seilasin Grandin ja Naitin väliä, niinkuin aina yleensäkin. Yhtään bändiä en muista nähneeni, mutta eivätpä juuri kiinnostaneetkaan. Sain Larsilta nimmarin (khihi) ja kuulin ehkä missaavani vielä yhdet häät ensi kesänä. Dääm, miksi kaikki tekevät suuria ratkaisuja elämässään juuri nyt! Missattavien häiden saldo tällä hetkellä kolme. Prkl. Enivei, tapahtui odotettavissa ollut luonnollinen siirtymä grillin kautta kotiin, ja seuraavana päivänä iskä kaappasikin minut matkan varrelta mukaan Ilomantsiin.

Ainiin, kävimme sukuloimassa kivojen sukulaisten mökillä yhden yön verran ja uin ENSIMMÄISEN kerran tänä kesänä! Eiku. Äh, valehtelin, se olikin toinen kerta. Unohdin että kastauduin jääkylmässä vedessä muutaman sekunnin ajan Memmen vanhempien luona. Ja siitä tulikin mieleeni, että pitää ihan just lähteä sinne grillaamaan ja taas mahdollisesti uittamaan itseään. Otan läppärin ja langattomat kuulokkeet mukaan, sillä löysin eilen illalla taas uuden mahtavan bändin nimeltään Breaking Benjamin, enkä malta olla kuuntelematta sitä. Käytän konettani iPodina niin pitkään, että pääsen ostamaan oikean sellaisen. Hieman isokokoinenhan tämä on, mutta niillä langattomilla kuulokkeilla se on aivan sama.

Toinen ainiin, olen ollut tämän viikon poimimassa mansikoita ja voi helevetti että se on paskaa hommaa! Jos palkka olisi vähääkään parempi, jaksaisin huomattavasti paremmin, mutta kun tunnin ahertamisen jälkeen mietin että tienasin juuri kolmisen euroa, eivät motivaation aallot oikeastaan hukuta minua alleen. Sen lisäksi että palkka on syvältä, olen niin huonossa kunnossa, etten yksinkertaisesti jaksa kykkiä pellolla neljää-viittä tuntia pidempään. Joku saattaa nyt ajatella, että oikein sille possulle, joutuupahan kerrankin rehkimään (joka saattaa olla ehkä vähän tottakin), mutta on hyvin hankalaa rehkiä kun jalat pettävät alta. Kulutan aikani pellolla poimien kyllä ahkerasti koko ajan (enhän halua viettää siellä yhtään pitempään kuin on pakko), mutta jupisen mielessäni niin kaunaisia ajatuksia, että odotan vain hetkeä jolloin huomaan pääni päällä ajelehtivan mustan kirouspilven. Tänään ehdin jopa harkita itseni myrkyttämistä mädäntyneellä mansikalla, että pääsisin liukenemaan paikalta mahdollisimman pian. Onneksi on enää huominen ja sitten koittaa kohtalaisen ansaittu vapaapäivä. Sanon vielä sen, että jos se olisi minusta kiinni, en TODELLAKAAN viettäisi siellä pellolla sekuntiakaan varsinkaan sillä palkalla, mutta isi pakottaa (köh, kuulostanko nyt 23-vuotiaalta..). Pöh. Kun majailen hänen nurkissaan, hänellä valitettavasti on hieman liikaakin sananvaltaa asiaan. Asian hyvä puoli on kuitenki se, että ehkä kuntoni tästä kohenee edes pikkuisen ja että tämän jälkeen kahden lapsukaisen vahtiminen jenkkilässä tuntuu lastenleikiltä! (Ja äh, tämä valittaminen tuntuu jotenkin kauhean tyhmältä ja nään sieluni silmin ne kaikki lukijat jotka päivittelevät tämän päivän nuorten laiskuutta ja huonoa kuntoa, koska "silloin kun MINÄ olin nuori, poimin mansikoita 28 tuntia vuorokaudessa ja vieläpä ilmaiseksi.." jne. Myönnän kuitenkin ensimmäisenä olevani äärimmäisen laiska tapaus ja pilaavani mahdollisesti meidän kaikkien nuorten maineen saamattomuudellani. Tiedoksi siis: se olen vain minä, muut nuoret ovat varmasti hyvin ahkeria ja aikaansaavia, saatte rauhassa syyttää minua! Ja nyt kun tähän lähdettiin, minua saa myös syyttää siitä purkasta joka löytyy penkin alta ja se olin MINÄ joka käytin viimeisen palan vessapaperia enkä laittanut uutta rullaa tilalle!)

Tästä tulikin kunnon tilannekatsaus eikä vain pikapäivitys. Joskus käy näinkin päin. Nyt grillauspuuhiin. Äh, pitääkin käydä ensin ostamassa kylältä grillihiiliä. Sinne siis.